Vejpkollen ottaa askeleen salmen yli. Viimeisen kuukauden ajan lehden tanskalainen painos on ollut toiminnassa ja julkaissut uutisia vejpningistä ja muusta savuttomasta nikotiinin käytöstä käyttäjän näkökulmasta.
"Aivan kuten Ruotsissa, mutta täysin erilaisessa kontekstissa. Ajatuksena on, että se on äänitorvi niille, joihin Tanskan keskustelu ja politiikka savuttomasta nikotiinista vaikuttaa eniten." sanoo päätoimittaja Stefan Mathisson.
Ruotsissa verkkolehti "Vejpkollen" on kehittynyt melko ainutlaatuiseksi foorumiksi vejpningin, nuuskan, nikotiinipussien, haittojen vähentämisen sekä alalle ominaisen politiikan ja keskustelun journalistiselle käsittelylle. Se alkoi kuitenkin pienimuotoisesti. Omistaja, perustaja ja päätoimittaja Stefan Mathisson yksinkertaisesti kaivautui sinne, missä oli - ja alkoi uutisoida aiheesta, joka oli lähellä hänen sydäntään.
"Olen ollut vejper kymmenen vuotta ja lopettanut tupakoinnin itse sähkösavukkeiden avulla. Sitä ennen poltin askin päivässä ja olin tehnyt niin noin 14-vuotiaasta asti", Stefan kertoo vejp-sitoumuksensa alkamisesta.
"Aloin tutkia, mistä vejpningissä oli kyse melko pian sen jälkeen - erityisesti haittojen minimointia - ja tutkin teknologiaan liittyvää politiikkaa. Minusta tuli hyvin utelias siitä, miksi tämä on saanut niin valtavan tartunnan sekä tieteellisessä että poliittisessa maailmassa."
Toimittajasta tuli vejp-aktivisti
Stefan Mathisson on koulutukseltaan toimittaja, ja hän on työskennellyt suurimman osan työurastaan sanomalehdissä. Hänen intohimonsa vejpningiin oli kuitenkin niin voimakas, että hän lähti muutama vuosi sitten uudelle urapolulle.
"Vaihdoin yksinkertaisesti uraa ja menin juuri avatun asekaupan tiskin taakse. Halusin auttaa ihmisiä lopettamaan tupakoinnin. Se tuntui paremmalta kuin istua kirjoittamassa jostain, joka ei merkinnyt henkilökohtaisesti paljon. Se ei ollut maailman paras urapäätös. Ei ainakaan silloin", Stefan nauraa.
Harhaanjohtava raportointi
Mutta suhteellisen pian hän löysi keinon yhdistää journalismi ja vejppassion. Ensin blogin muodossa.
"Seisoin siellä vejp-myymälässä ja yritin auttaa ihmisiä lopettamaan tupakoinnin ja parantaa omaa tietämystäni vejpningistä. Mutta vuonna 2019 vejp-maailmassa tapahtui melko paljon. Silloin Yhdysvalloissa tapahtui niin sanottu EVALI-skandaali, jossa ihmiset alkoivat kuolla, koska he olivat käyttäneet THC:tä sisältäviä vejp- e-nesteitä. Myöhemmin kävi ilmi, että se ei myöskään ollut THC:n vika, vaan että nesteisiin oli sekoitettu e-asetaattia. Ne eivät olleet vesiliukoisia ja vejpällaisia nesteitä nauttivat voivat pahimmassa tapauksessa sairastua niin sanottuun lipidikeuhkokuumeeseen. Tämä voi muuttua vaaralliseksi hyvin nopeasti - jos ei saa asianmukaista hoitoa. Mutta kuten sanoin, tätä ei tapahdu, jos käytät tavallisia sähkösavukkeita."
Toimittajien valvonnan puute
Päävirtamedian raportoinnista oli jäänyt tämä kohta täysin huomaamatta, kuten kävi ilmi.
"Ruotsissa asiasta raportoitiin hyvin niukasti ja hyvin puolueettomasti. Toimittajat eivät osanneet erottaa toisistaan valvottuja nikotiinituotteita ja valvomattomia kannabistuotteita. Kaikki oli hyvin hämmentävää, ja sen huomasi kaikkien keskuudessa, joiden kanssa puhuin kaupassa. Monet pelkäsivät yksinkertaisesti kuolevansa - vejpingin takia. "
Stefan huomasi viettävänsä lukemattomia tunteja sosiaalisilla foorumeilla yrittäessään selittää, mitä todella oli tapahtunut, mitä asiaa koskevat tutkimustulokset kertoivat asiasta ja kuinka paljon väärää tietoa oli liikkeellä.
"Vietin enemmän tai vähemmän 24 tuntia vuorokaudessa vastaten kysymyksiin. Joko asiakkaiden kysymyksiin vejpshopissa tai sosiaalisessa mediassa vapaa-ajallani. Tietämys siitä, mistä sähkösavukkeissa oli kyse, oli valtavan puutteellista. Jossain vaiheessa tajusin, että leikkasin ja liimasin kerta toisensa jälkeen kirjoittamiani vastauksia: että sähkösavukkeet eivät ole ongelma ja että on olemassa hyviä tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että Yhdysvalloissa puhjennut epidemia liittyi muihin asioihin. Siinä vaiheessa tajusin, että tämä on typerää, että istun ja kirjoitan kaikesta koko ajan. Joten perustin blogin ja aloin sen sijaan linkittää."
Blogi muuttui sanomalehdeksi
Näin syntyi Vejpkollen, kun Stefan halusi selittää muille hänen itse hankkimansa tiedon. Hän luki lähes kaiken tutkimuksen, jonka hän sai käsiinsä, seurasi sekä valtavirran kanavien että alan lehdistön tiedotusvälineitä, haastatteli tutkijoita ja alan ihmisiä, ja hänen näppäimistönsä hehkui kaikkien hänen julkaisemiensa artikkeleiden ja viestien myötä.
Kuusi kuukautta myöhemmin blogi oli kehittynyt enemmän verkkolehdeksi, ja Stefanilla oli alusta, jolla hän julkaisi asioita lähes päivittäin tehtyään tavanomaiset työtunnit vejpshopissa.
"Siinä vaiheessa halusin sattumalta mennä raportoimaan konferenssista, joka käsitteli sähkösavukkeita Puolassa. Konferenssin järjestäjät antoivat mahdollisuuden hakea stipendiä, jotta saisin oppia haittojen vähentämisestä yleensä. Niinpä hain ja sain stipendin. Ja yhtäkkiä työskentelin puolipäiväisesti lehden parissa."
Kieltolain maa Tanska
Noin vuotta myöhemmin "Vejpkollen" alkoi vaikuttaa - ja muita kirjoitustöitä alkoi tulla eri yhdistyksiltä ja organisaatioilta vejpningin puitteissa. Ne vaihtelivat koulutusohjelmista kuulemisvastauksiin ja vastaaviin konsultointitehtäviin.
"Aloitin sitten freelancerina kirjoittamisen ja rahoitin samalla lehteä niillä rahoilla. Yhtäkkiä en siis enää työskennellyt vejp-liikkeessä, vaan pyöritin lehteä."
Nyt aiotte kopioida konseptin ja tehdä saman Tanskassa?
"Vuosien varrella olen itse asiassa kattanut koko Pohjoismaiden alueen. Norjassa, Tanskassa ja Suomessa on melko paljon vejpas-järjestöjä. Vuosien mittaan on tullut luonnolliseksi tarkastella yhä enemmän myös muita savuttomia nikotiinituotteita, kuten nikotiinipusseja ja nuuskaa. Keskustelu on samanlaista kuin se, jota on käyty yli vuosikymmenen ajan sähkösavukkeiden ympärillä. Siinä on periaatteessa kaksi "puolta" - yksi "paha" ja yksi "hyvä" - teollisuus, joka haluaa myydä riippuvuutta, ja "ne, jotka haluavat suojella lapsia". Se antaa keskustelulle ilmeisen puolueellisen sävyn, jossa ei ole tilaa vivahteille lainkaan. Tuloksena on politisoitunut keskustelu, jossa käyttäjät, jotka yleensä käyttävät tuotteita vähentääkseen nikotiiniriippuvuutensa riskejä, jäävät syrjään, ja raportointia ohjaavat tiedotusvälineidemme suosiollisella avustuksella intressit, jotka käyttävät nuorison riippuvuutta, jota tukevat suhteellisen pieniä riskejä koskevat tutkimukset, tiukemman lainsäädännön ajamiseen. Se on valtavan politisoitunutta." sanoo Stefan Mathisson.
Mutta miksi Tanska?
Tanska nousee usein esiin keskusteluissa, ja olen huomannut, että heillä on täysin erilainen politiikka kuin esimerkiksi Ruotsilla. Olen kirjoittanut Tanskasta paljon aiemmin, ja tunnen siellä sekä käyttäjiä että alan ihmisiä. Ajattelin siis, että miksi en loisi foorumia myös heille?
Erilaiset pelisuunnitelmat
Tanskassa on tavallista kutsua Ruotsia "kieltolaitos-Ruotsiksi" ja sanoa, että rajan eteläpuolella ei ole lainsäädäntöä. Ironista kyllä, juuri Tanskassa on eniten vejp-tuotteita koskevia kieltoja ja lakeja verrattuna Ruotsiin. Tämä tekee aiheen seurannasta eri maissa varsin erilaista pelikenttää.
"Tanskan tieliikennemarkkinat ovat erilaiset. Itse vejpshop-kulttuuri on samanlainen kuin Ruotsissa. Mutta eroja on yhtä paljon: Ruotsissa suurin osa asioista on vapaasti myytävissä, eikä tuotteille ole suuria rajoituksia. Tanskassa on makukielto ja pelkkä pakkausjärjestelmä ja niin edelleen. Se ei ole yhtä värikäs kuin Ruotsissa. Samaan aikaan haluan tehdä juuri tätä - kirjoittaa ja julkaista artikkeleita siitä, miltä vejp:n todellisuus näyttää. Millaista on pyörittää vejp-kauppaa Tanskassa? Miltä politiikka sen ympärillä näyttää? Puhumattakaan nikotiinipusseista, jotka ovat yleinen tuote Ruotsissa, mutta joita tanskalaisissa tiedotusvälineissä kuvaillaan erittäin vaaralliseksi myrkyksi, joka tappaa koiria. Siinä kaikki. On siis paljon kirjoitettavaa Tanskan näkökulmasta, mutta myös pohjoismaisesta näkökulmasta."
Otatteko myös kotiapua paikalle?
"Kyllä, sikäli kuin löydän kirjailijoita. Olen työskennellyt kellon ympäri löytääkseni Ruotsista kirjailijoita, jotka voivat kirjoittaa näistä asioista tavalla, joka mielestäni toimii. Ja se ei ole helppoa... Joten ensisijainen tavoitteeni on luultavasti löytää joku, joka osaa kirjoittaa Tanskassa. Juuri nyt minä ja freelancerit täällä Ruotsissa etsimme paljon asioita, joista kirjoittaa - sitten saamme apua tekstien kääntämiseen hyvällä tavalla. Mutta tavoitteena on löytää kirjoittajia myös Tanskasta."
"Vejpkollen" on muuttunut "Vejptjekiksi" Tanskassa. Miksi?
"Koska kaikki, joilta olen kysynyt Tanskassa, katsovat kuin kysymysmerkkiä, kun mainitsen Vejpkollen:n." Se ei yksinkertaisesti toimi tanskaksi. Joten lopulta tein ehdottomasti pahimman asian, mitä voi tehdä, ja laitoin "Vejpkollen" ChatGPT:hen, ja ulos tuli "Vapetjek". Sitten kysyin joiltakin vejp:tä puhuvilta tanskalaisilta, ymmärsivätkö he, mitä se tarkoittaa, ja he vastasivat "kyllä, suunnilleen". Sitten se on "otettu", ajattelin.
Erilaiset nikotiinikulttuurit historiallisesti
Suuri osa aineistosta julkaistaan kahdesti sekä ruotsiksi että tanskaksi, kun taas osa aineistosta koskee vain toista maata ja julkaistaan vain siellä. Vejptjek.dk julkaisee jo nyt artikkeleita päivittäin. Suuri osa tulee Stefanin omasta verkostosta nimellä "vejpaktivist". Foorumeita ja käyttäjäjärjestöjä on runsaasti.
"Näin saat paljon kontakteja niihin, jotka ovat mukana ja tuntevat Tanskan poliittisen puolen. Se on siis hyvin arvokasta. On olemassa rakennettu järjestelmä, johon voi heittäytyä."
Lapsikeskustelu ja aktivismi
Muita eroja näiden kahden maan ja siten myös julkaisujen välillä ovat vaihtoehtoisten nikotiinituotteiden kulttuuri ja historia.
"Ruotsissa meillä on aina ollut vaihtoehtoja nuuskan ja myöhemmin nikotiinipussien muodossa. Tanskassa niitä ei ole ollut saatavilla samassa määrin. vejpningistä on kuitenkin tullut tärkeä symboli vaihtoehtoisille tavoille käyttää nikotiinia. Erityisesti haittojen minimointiin liittyvänä toimenpiteenä. Viime vuosina nikotiinipussit ovat myös tulleet kauppoihin. Minusta on erittäin tärkeää tuoda tämä kehitys esiin käyttäjien näkökulmasta, mitä emme yleensä näe valtamediassa. Niissä puhutaan useimmiten alaikäisten käytöstä, houkuttelevista mauista tai aktivistitutkimuksista.
