Lähes kymmenen vuotta nuuska-alalla toimineella Patrik Strömerillä on paljon tekemistä yhtäkkiä syttyneessä keskustelussa. 200 vuotta vanha kulttuurituote on yhtäkkiä muuttunut tupakan haittojen vähentämiseksi maailmannäyttämöllä. Vejpkollen ottaa pulssia aidolta nuuskalobbarilta - jalat Smålandin maaperällä.
"Olen hyvin avoin toiminnastani. Olen nuuskan lobbari. Käytän kuitenkin julkisesti julkaistuja tietoja. Teen johtopäätöksiä. Niiden ei tarvitse olla oikeita, mutta sitten haluan paremman selityksen, jos aion muuttaa mieleni. Toivon, että minulla on uskottavuutta, myös kaupallisten etujen edustajana." Näin sanoo Patrik Strömer, kun Vejpkollen:n toimittaja tapaa hänet eräänä alkukesän päivänä Tukholmassa.
Snus - e-sikareiden ja nikotiinipussien edelläkävijä
Patrik Strömer antaa periaatteessa vaikutelman hyvin tasapainoisesta persoonallisuudesta. Hän on Ruotsin elintarvikeviraston teollisuuspolitiikan asiantuntija ja Ruotsin nuuskanvalmistajien liiton pääsihteeri. Tässä roolissa hänellä riittää tekemistä tupakan haittojen vähentämisen kuormittavasta käsitteestä virinneen keskustelun aikana ja siinä yhteydessä. Kyse on nykyaikaisista savuttomista nikotiinituotteista, kuten sähkösavukkeista, heat-not-burn-tuotteista ja nikotiinipusseista, jotka kaikki ovat osa evoluutiota, mutta joissa snus, erityisesti ruotsalainen snus, muodostaa historiallisen, joskin melko tiedostamattoman, etulinjan.
"Tupakointi nikotiinin vuoksi - mutta kuolee tervaan"
"Emme tiedä tarkalleen, milloin nuuska ilmestyi Ruotsiin, mutta Norrköpingistä on löydetty 1700-luvun nuuskarasia. 1822 Ljunglöfsin tupakkatehdas loi Ettanin, ja moderni ruotsalainen nuuska oli syntynyt. Se osoittautuu käteväksi, jos tarvitset molempia käsiä kovaan ruumiilliseen työhön, kuten maatyöläisenä, työmiehenä tai merimiehenä, kun taas herrat voivat istua sikarinsa tai piippunsa kanssa ja katsella töitä. Nikotiinia on ollut kaikissa näissä tuotteissa, koska sitä halutaan, muuten sitä ei käytetä. Ja siitä pääsemmekin vanhaan sanontaan, jonka mukaan tupakoitsijat polttavat nikotiinin takia mutta kuolevat tervaan." sanoo Patrik Strömer.
Lähes kokonaan kadonnut
Vaikka nuuskalla on näiden 200 vuoden aikana ollut hieman nuhjuinen identiteetti, jota kuvaa osuvasti Jokkmokk Jokke -laulu 1960-luvulta Gulli-Gullanista, jonka henkilökohtainen mainos on niin houkutteleva ("Tarjoan sinulle kaksi huonetta ja keittiön"), että laulun kertoja on valmis luopumaan nuuskastaan ("suukkojen puolesta uhraan hinnan"), 1970-luvulta lähtien on tapahtunut asteittainen käänne.
Patrik Strömer huomauttaa, että nuuska oli vähällä kadota kokonaan markkinoilta, kun myynti alkoi hiipua 60 vuotta sitten.
"Itse asiassa nuuskan tuotannon lopettamisesta puhuttiin jonkin aikaa 60-luvulla. Mutta sitten alkoi ilmetä kaksi asiaa. Ensinnäkin yhä useammat lääkärit ovat yhä varmempia tupakoinnin ja keuhkosyövän välisestä yhteydestä. Sitten annosnuuskat alkoivat ilmestyä, ja vuodesta 1980 lähtien ruotsalaiset miehet alkoivat lopettaa tupakoinnin ja käyttää nuuskaa; naisilla siirtyminen kestää jonkin aikaa. Minulle tämä on todiste siitä, että ihmiset "alkavat lopettaa tupakoinnin nuuskan avulla". Ja se kehitys, joka on ollut tuosta ajasta tähän päivään, on ainutlaatuinen Euroopassa."
Tupakka aina kyseenalainen
Patrik Strömer kuvailee kehitystä, johon liittyy useita merkittäviä tapahtumia, joskus onnekkaan sattuman muodossa. Valmistajat ryhtyivät ruotsalaiselle folkhemsmanerille tyypilliseen tapaan tarkistamaan kattavasti nuuskan ainesosia ja tuotantoa turvallisuuden maksimoimiseksi ja riskien minimoimiseksi.
"Tietenkin ainesosat kyseenalaistettiin - puhumme nikotiinista ja tupakasta - ja niissä oli todellakin joitakin vaarallisia aineita, kuten tupakkaan liittyviä nitrosamiineja, jotka ovat syöpää aiheuttavia suurempina annoksina. 1980-luvun lopulla Swedish Match, jolla oli käytännössä monopoli nuuskan myynnissä, alkoi vakavasti puuttua asiaan. Tuloksena on niin sanottu GothiaTek-laatustandardi, joka takaa parhaat käytännöt kaikissa vaiheissa. Joissakin tapauksissa näiden mahdollisesti haitallisten aineiden pitoisuuksia on alennettu joissakin tapauksissa tuhannesosaan ja toisissa satasosaan. Se on kaikissa tapauksissa merkittävää."
Mahdollisuudesta tietoisuuteen
Samalla hän myöntää, että kaikki "snus" ei ole sama asia kuin "ruotsalainen snus". Ja että se oli alusta alkaen jonkinlainen sattuma.
"Maailmassa on nuuskaa, kuten intialaista gutkaa tai sudanilaista toombakia, jotka molemmat ovat todistetusti syöpää aiheuttavia. Meillä oli onnea ruotsalaisen nuuskan kanssa, sillä se on alusta alkaen kevyesti pastöroitu. Ja se tehtiin oikeastaan vain siksi, että se kestäisi pidempään ja kestäisi kuljetuksen 1800-luvulla. Mutta kävi myös ilmi, että terveysvaikutukset minimoitiin tämän ansiosta entisestään. Snus on ollut elintarvikesäännelty vuodesta 1971 lähtien, ja sen hygieniavaatimukset ovat täysin samat kuin WHO:n asettamat standardit."
Kun nuuska muuttui politiikaksi
Samoin on poikkeus nuuskaa koskevasta EU:n säännöstä, tai tarkemmin sanottuna kiellosta. Tarina on pitkä, kiehtova, ajoittain sekä epämiellyttävä että hysteerinen. Siihen sisältyy moraalista paniikkia, helppoa "suojellaan lapsiamme" -politiikkaa, likaisia temppuja epätieteellisten ja kirsikoita poimivien tutkimusten muodossa ja toisinaan jopa Tipp-Exade-tutkimuksia, joissa raportin laatijat sekoittavat, luultavasti aivan tarkoituksella, ruotsalaista ja intialaista nuuskaa. Tuloksena on, kuten tiedämme, 30 vuoden täyskielto "ruotsalaiselle nuuskalle" koko EU:ssa, ja koko tupakoinninvastainen lobby taputtaa sydämellisesti selkään. Ainakin nuuska-aktivistien näkökulmasta.
Brittiläinen nuuskaa käsittelevä kirja inspiroi
Prosessia kuvataan sen monine käänteineen brittiläisen liberalistin Christopher Snowdonin kirjassa "The Art of Suppression: Pleasure, Panic and Prohibition Since 1800". Kirja on inspiroinut Patrik Strömeriä vuosien varrella.
"Snowdonin ytimekäs pointti on, että kunhan tuotetta käyttävä ryhmä on riittävän pieni, voit mennä tuotteen perään ja kieltää sen. Faktat ja lääketieteellinen tiede ovat parhaimmillaan vain välttämättömyydessään olemassa. Nuuskan käyttökielto tuli voimaan vuonna 1992, ennen kuin Ruotsi liittyi EU:hun. Joten tätä keskustelua ei koskaan käyty täällä. Se käytiin kuitenkin vuonna 1994, kun Ruotsissa oli määrä järjestää kansanäänestys EU:sta, ja siinä olisi äänestetty "ei", jos emme olisi saaneet pitää nuuskaamme. Haittojen vähentämisestä ei edelleenkään keskusteltu, vaan kyse oli yksinkertaisesti siitä, että meillä oli kulttuurituote ja perinne, jonka halusimme säilyttää. Saimme sen, sillä saimme poikkeuksen EU:n säännöistä", Patrik Strömer sanoo.
Savukkeiden käytön lopettaminen
Vasta myöhemmin Swedish Match ymmärsi, että savukkeiden ja nuuskan välillä on ero. Sen jälkeen yhtiö päätti keskittyä tuotteeseen, joka ei "tappanut kuluttajia", Patrik Strömer sanoo.
"Silloin he lopettivat savukekaupan. Silloin he myös kehittivät GothiaTek-standardin."
Ruotsi innoitti tupakanvastaisia aktivisteja
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa nuuskanpolttokielto sai alkunsa vuonna 1989, pääministeri Tony Blair oli vuosituhannen vaihteen tienoilla päättänyt yhdessä Action on Smoking and Health (ASH) -järjestön ja muiden tahojen kanssa ryhtyä lisätoimiin tupakoinnin vähentämiseksi. ASH:n silloinen johtaja Clive Bates oli yksi tämän aloitteen puolestapuhujista. Bates oli tupakanvastainen aktivisti, joka havaitsi tutkimustensa avulla, että Ruotsissa oli epätavallisen vähän tupakoitsijoita, mutta tupakankulutus ei ollut vähäisempää kuin muissa EU-maissa. Erona oli se, että meillä nuuskattiin enemmän, ja tämä tapa ei näyttänyt johtavan samoihin haitallisiin vaikutuksiin kuin tupakointi. Clive Bates, joka on nykyään tunnettu hahmo haittojen vähentämisliikkeessä, raportoi näkemyksistään Yhdistyneen kuningaskunnan ministereille.
"Batesin raportti ei ollut sitä, mitä ihmiset halusivat kuulla, ei Yhdistyneessä kuningaskunnassa eikä EU:ssa. Mutta hän itse pelastui", Patrik Strömer sanoo. Hän näki yhteyden nuuskan käytön tupakoinnin sijasta ja sairaustapausten vähenemisen välillä. Ja oivallus siitä, että kyseessä ei ole vain aikuisten nautintotuote, jota olemme valmistaneet perinteisesti ja ikimuistoisista ajoista lähtien, vaan tuote, joka voi pelastaa tuhansia ihmishenkiä Ruotsissa, useampia Euroopassa ja miljoonia maailmanlaajuisesti." sanoo Patrik Strömer.
Snus ja e-savukkeet olivat keskeisellä sijalla.
Nykyään Clive Bates on johtava tupakan haittojen vähentämisen puolestapuhuja maailmalla, ja hän on ollut keskeisessä asemassa tämän käsitteen levittämisessä. Kansainvälisissä konferensseissa, kuten Global Forum on Nicotine ja E-Cig Summit -konferensseissa, hän pitää säännöllisesti vaikuttavia esityksiä, joissa Ruotsin onnistumiset mainitaan säännöllisesti. Hänen verkkosivustonsa The Counterfactual on yksi alansa terävimmistä. Hän on myös, kuten vain harva muu, varmistanut, että sana "snus" on saanut huomattavan kansainvälisen levinneisyyden; "smorgasboardin" ja "ombudsmanin" jälkeen aitoa ruotsalaista sanaa ei ole viety näin laajalle - ironista kyllä, kun itse tuote on tuontikiellossa suuressa osassa maailmaa. Mutta jos olet pelastunut, olet pelastunut.
Tieaktivismi vs. nuuska intohimo
Patrik Strömer näkee, että sähkösavukkeiden kuluttajat, jotka ovat nuuskan käyttäjien maailmanlaajuinen vastine, ovat omaksuneet samanlaisen lähestymistavan intohimoisine toimintaryhmineen ja aktiivisine keskustelufoorumeineen. Aktivismi eroaa kuitenkin hieman ruotsalaisten nuuskan käyttäjien aktivismista.
"Se on mielenkiintoista. En löydä nuuskan käyttäjien keskuudessa samanlaista tunnetta kuin täällä Ruotsissa. Täällä ihmiset ovat saaneet nuuskan, ja perinne on hyvin vahva. Mutta jos katsoo kaikkia näitä miljoonia sähkösavukkeiden kuluttajia ympäri maailmaa, jotka ovat polttaneet, eivät ole onnistuneet lopettamaan, vaikka monet ovat yrittäneet. Heille on sanottu, että he ovat huonoja ihmisiä, moraalittomia ja heikkotahtoisia, ja heidät on muutenkin leimattu vähemmän osaaviksi. Joten yhtäkkiä löydetään tuote, josta tulee pelastaja? En tiedä, millaista on tulla uskonnolliseksi, mutta jollekin tähän ryhmään kuuluvalle sen täytyy tuntua melkein siltä kuin hän saisi ikuisen elämän. Ainakin aivan uusi mahdollisuus. Saada kaksi, viisi, kymmenen, ehkä kaksikymmentä vuotta lisää elinaikaa. Nähdä lastenlastensa kasvavan... Luulen, että tuota onnen tunnetta on vaikea sanoin ilmaista. Ja on oltava todella varovainen, jos haluaa viedä tuon onnen näiltä ihmisiltä." sanoo Patrik Strömer.
Vihainen mutta intohimoinen
Patrik Strömer itse vaikuttaa tasapainoisen persoonallisuutensa ja perinteisen "kulttuurituotteen" (jota hän itse kuluttaa kaksi annosta kolmessa päivässä) viljelynsä keskellä riittävän intohimoiselta, kuten sopii liiton pääsihteerille, jonka palveluksessa hän on työskennellyt vuodesta 2014. Tietä tähän asemaan tasoitti kuluttaja-aktivismi, jonka keskiössä oli skandaali, jota hän kutsuu "Tipp-Ex-gateksi". Niille, jotka eivät tiedä, Tipp-Ex oli (tai on luultavasti yhä) kemiallinen tuote, jota käytettiin epätoivottujen sanojen "silittämiseen" tai tekstin manuaaliseen muuttamiseen painetussa paperissa - paksua ylipainomustetta sivellään painovärin päälle.
Mutta miten Tipp-ex liittyy nuuskaan?
"Aloitin nuuskaamisen, kun olin kaksikymppinen ja opiskelin Växjössä, se oli tapa, josta nautin. Lopetin pari kertaa, kun veroa nostettiin, mutta aloitin uudelleen, kun sain vakituisen työpaikan. Vuonna 2012 EU:ssa esiteltiin uusi tupakkadirektiivi, ja siinä esitettiin tutkimusraportti, jossa todettiin, että maailmassa on nuuskan käyttäjiä, joilla suun syöpä on lisääntynyt. "Mutta ei ruotsalaisen nuuskan kohdalla", oli raportin kirjoittaja kirjoittanut. Mutta EU:n poliitikoille annetussa versiossa tämä kohta oli jätetty pois. Hyvin ilmeisesti myös.
Se vuoti, ja kun näin tämän tarkoituksellisen tavan johtaa ihmisiä harhaan, suutuin ja päätin, että EU:n ei pitäisi koskaan ottaa meiltä nuuskaa pois. Niinpä kirjoitin Newsmilliin muutaman artikkelin tästä skandaalista. Pian sen jälkeen julkaistiin lisää artikkeleita toisesta skandaalista, kun EU:n komissaari John Dalli halusi 60 miljoonaa euroa Swedish Matchilta saadakseen "luvan" nuuskan käyttöön EU:ssa. Swedish Match puhalsi pilliin ja Dalli sai potkut. Sen jälkeen kukaan ei enää uskalla keskustella nuuskan käytöstä EU:ssa korruption pelossa." Patrik Strömer selittää.
Halusi ottaa asian vakavasti
Ruotsin nuuskanvalmistajien yhdistys perustettiin tässä takapajulassa, sillä ruotsalaiset nuuskanvalmistajat katsoivat, että tarvittiin ammattiyhdistys, joka voisi ajaa nuuskaan liittyviä asioita ilman työnantajavastuuta.
"Ja sitten he tarvitsivat henkilön, joka voisi johtaa tätä. He ajattelivat kaveria, joka kirjoitti niin ihanan vihaisesti Newsmilliin, ja kysyivät minulta, olisinko kiinnostunut. "Riippuu siitä", sanoin, "haluatteko vanhan kunnon pojan, joka voi ottaa seitsemän tuoppia kerralla, vai haluatteko jonkun, joka ymmärtää hieman, miten politiikka toimii, ja joka osaa lukea ja kirjoittaa ja joka osaa lukea ja tulkita tieteellisiä raportteja? He halusivat sen. Kyseessä on puolipäiväinen virka, ja minulla on pääsihteerin titteli. Itse asiassa juuri tuo titteli ratkaisi asian minulle." hymyilee Patrik Strömer.
Onko Ruotsin nuuska- ja nikotiiniteollisuudessa mielestäsi tehty virheitä?
"Kun nikotiiniannokset saapuivat, niitä ei säännelty missään. Ja se oli sopimatonta. Millainen tuote tämä oli, jossa ei ollut tupakkaa mutta oli nikotiinia? Innovaatio ei aina toimi siinä luokittelu- tai kategorisointimallissa, jonka olemme luoneet maailman ymmärtämiseksi. Mikä tämä siis oli: nuuska, elintarvike, lääke vai kemiallinen tuote? Ja minkä viranomaisen pitäisi olla siitä vastuussa?"
Teollisuus oli edelläkävijä
Vuonna 2019 alalla sovittiin muun muassa terveysvaroituksista, nikotiinipitoisuutta sisältävästä sisällysluettelosta, 18 vuoden ikärajasta ja rajoitetusta markkinoinnista sekä kadulla tapahtuvan näytteenoton kieltämisestä.
"Se ei ollut laissa kielletty, mutta lainsäädäntö tuli voimaan vasta kolme vuotta myöhemmin. Joillakin festivaaleilla tölkkejä jaettiin, tosin niille osoitetuilla alueilla, joilla tarjoiltiin alkoholia ja ikäraja oli 18 vuotta. Sitten oli pop-up-tapahtumia, joissa ihmisiltä kysyttiin, tupakoivatko he, ja jos he tupakoivat, heille tarjottiin nikotiinipussia vaihtoehtona." sanoo Patrik Strömer. "Mutta en ole varma, kysyttiinkö aina tupakoinnista."
Samanlainen kuin rahapelimarkkinoilla
Patrik Strömer kuvailee nikotiinipussien kehittyviä markkinoita vähän kuin uhkapelimarkkinoita. Ne ovat melko vapaita, mutta niiden keskiössä on kiistanalainen tuote, jota ennemmin tai myöhemmin säännellään.
"Kun sääntely otettiin käyttöön, ikkuna suljettiin, ja sitä ennen oli vain kyse markkinaosuuden kasvattamisesta millä keinoin tahansa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin tällaisen prosessin seuraaminen. Sen sijaan, että saisi harmonisempaa ja orgaanisempaa kasvua, saa äärimmäistä käyttäytymistä. Omantuntoni kannalta on tavallaan hyvä, etten ole mukana kaupallisissa asioissa, koska minulla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa."
Ette kai te lähde sanomaan jotain tyyliin "On oltava joku helvetin järjestys"?
"Voittoa tavoittelemattomana organisaationa, jonka tarkoituksena on tiedotus, on vaikea puuttua asioihin, joita voidaan pitää kilpailunvastaisina. Minulla ei ole siihen valtaa eikä oikeudellista asiantuntemusta. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että se on toiminut, ja kun se ei ole toiminut, joissakin tapauksissa toimitukset sääntöjä rikkoneille on lopetettu. Mitä tulee 18 vuoden ikärajaan, se tarkoittaa myös sitä, että silloin lapset lakkaavat olemasta lapsia. Jos voit äänestää ja saada ajokortin, voit ostaa nuuskaa, se on minun nyrkkisääntöni. Mielestäni teidän pitäisi olla varovainen kielenkäytön kanssa, koska väärinkäsityksiä voi syntyä. Ja sitä pitäisi välttää."
Mikään ei viittaa siihen, että Patrik Strömersin työpaikka vähenisi lähitulevaisuudessa, eikä vähiten silloin, kun EU esittelee uuden tupakkadirektiivinsä myöhemmin tänä vuonna. Tai kuten hän itse kysyy itseltään:
"Mitähän skandaaleja tällä kertaa tulee esiin?" "En tiedä." toteaa Patrik Strömer.
