Tilastojen mukaan vain 6 prosenttia Ruotsin väestöstä tupakoi, enemmän tai vähemmän riippuen koulutuksesta ja asuinpaikasta. Olipa asia miten tahansa, tämä on moninkertaisesti vähemmän kuin muualla EU:ssa. Nikotiinin käyttö on kuitenkin täällä yhtä yleistä kuin muissakin maissa. Miksi näin on ja millaisia nikotiinituotteita ruotsalaiset todella käyttävät? Tämä on ensimmäinen osa muotokuvasarjasta, jossa esitellään ruotsalaisia, jotka eivät enää tupakoi.
Ensimmäinen on Björn Åslander, 59-vuotias vejper Hallsbergistä.
- Ukeväällä 2023 Vejpkollen kanssa Convenience Stores Ruotsi Uutiset kuvaamaan Ruotsin nikotiinin kulutusta, bortom tilastot. Tämä on hieman muutettu versio alkuperäisestä raportista, joka on laadittu julkaistiin CSS News -lehdessä. —
Kun tapasimme ensimmäisen kerran, hän oli vihainen kuin mehiläinen. Työskentelin kassan takana vejp-myymälässä Göteborgissa, ja Björn Åslander melkein putosi ovesta pakoon epätavallisen kiukkuista sadetta. Hän oli siinä vaiheessa ollut vejpingissä melkein vuoden. Se ei ollut mikään kävelyretki. Kela paloi jatkuvasti, säiliö vuoti, ja eikö e-mehu yhtäkkiä maistunutkin hieman erilaiselta?
"Eiväthän he ole muuttaneet reseptiä, vai ovatko? Se ei maistu siltä kuin pitäisi. Se vain ärsyttää minua! Miksi heidän täytyy tehdä näin?" Björn mutisi seisoessaan kassalla.
Näin se meni. Sen jälkeen tapasimme noin kerran kuukaudessa. Rakensimme suhteen, joka pyöri vejpningin, ongelmanratkaisun, tupakoimattomuuden ja eri makujen ympärillä. Ja paljon politiikkaa.
Tämä on hänen tarinansa. 8 vuotta myöhemmin.
Metsä, talo ja paimen
Kun tapasimme ensimmäisen kerran tuona sateisena päivänä vuonna 2016, hän työskenteli Göteborgissa sijaitsevassa painotalossa. Nykyään Björn Åslander on koulutettu linja-autonkuljettaja ja muuttanut Hallsbergiin Keski-Ruotsiin. Ilmassa on vielä hieman talvea, kun tapaamme pienessä punaisessa mökissä, jonka Björn ja hänen kumppaninsa Therese vuokraavat muutaman kilometrin päässä Hallsbergistä etelään. Hän on juuri täyttänyt 59 vuotta, kun nousemme autosta, keskellä metsää, jossa pariskunnan saksanpaimenkoira juoksee ympäriinsä keräämässä keppejä.
"Hän on hulluna tikkujen perään, täysin maaninen", Björn sanoo ja puhaltaa verannalla suhteellisen suurta sähkösavukettaan. Pilvi hiipii pensaiden välistä.
Isä poltti sikaria
Hän aloitti tupakoinnin varhain. Se tapahtui 1970-luvulla. Isä poltti sikareita, äiti ei polttanut lainkaan. Melko tavallinen ruotsalainen koti, mutta kaukana tupakoivasta perheestä", Björn kertoo.
"Isäni poltti sikaria muutaman kerran kuukaudessa, mutta ei enempää. Olin alkanut hiukan salaa polttaa, ja hän sai minut kiinni, luulen, että naapuri juoruili. Sitten hän pakotti minut polttamaan kokonaisen sikarin vessassa. Hitto, yskin ja oksensin. Hän ei todellakaan halunnut, että alkaisin polttaa"
Kysyn, toimiiko se. Karhu nauraa.
"Ei, ei todellakaan. En muista tarkkaan, mutta poltin säännöllisesti jo seitsemännellä luokalla. Ostin niitä pieniä askeja, Glen, eikö sitä silloin kutsuttu? Minä ja muutama kaveri teimme sitä. Jotkut heistä polttivat myös nuuskaa. Muistan yhden kaverin, Jan Johanssonin, joka varasti purkillisen ICA:ssa ja jäi kiinni. Hän oli se siisti kaveri mopossa, ilman kypärää ja tupakka suussa"
"Osa elämän hyviä asioita"
Björn kuvailee tupakointia tärkeäksi osaksi seurustelua. Hänen ystävänsä polttivat koulun tupakointialueella. Myöhemmin elämässä he tapasivat ja polttivat tupakan työpaikan tauoilla.
"En ole koskaan ollut pubinörtti, mutta tapasin tavata ystäviä kahvilassa töiden jälkeen. Sitten rentouduttiin. Ja poltti tietenkin tupakan. Se oli yksi elämän hyvistä asioista, siihen aikaan"
Maalarit, painajat, tupakoitsijat
Haastatteluhetkellä hän on juuri valmistunut linja-autonkuljettajaksi ja muuttanut hiljattain Hallsbergiin, jossa hänen kumppaninsa Therese asuu. Hän syntyi kuitenkin Tukholmassa 59 vuotta sitten ja muutti Göteborgiin 1980-luvun puolivälissä. Tupakointi on seurannut häntä, ja hän on työskennellyt monissa ammateissa, kirjapainosta maalariin, jolla on oma yritys.
"Tupakoinnin yhteydessä ajattelen paljon sitä, mitä olen kokenut taidemaalarina. Jouduin siivoamaan monia asuntoja, joissa joku oli polttanut savukkeita vuosikymmeniä. Savuhiukkaset asettuvat syvälle seiniin. Tahroja on hankala peittää, puhumattakaan hajusta, josta on hyvin vaikea päästä eroon. Hyvää työtä maalarille kuitenkin, varsinkin jos saa tuntipalkkaa, hän vitsailee.
Mutta sitten se muuttuu taas hieman vakavammaksi.
"En voi uskoa, että olet laittanut sitä keuhkoihisi niin monta vuotta"
Ei ajatusta lopettamisesta
Hänellä ei ollut aikomustakaan lopettaa tupakointia, hän sanoo. Se, että hän lopetti, oli lähinnä sattumaa. Hän poltti yli askin päivässä, käytännössä joka päivä 15-vuotiaasta lähtien.
"Eräs nainen, joka oli kouluttautunut painotalossa, jossa olin töissä, ilmestyi eräänä päivänä paikalle e-sikari mukanaan. Kävi ilmi, ettei hän eikä hänen miehensä, jonka tunsin vain vähän, ollut polttanut muutamaan kuukauteen. Kumpikin oli sen sijaan ostanut e-sikun. Myöhemmin hän piipahti kotonamme. Minä ja Therese, joka myös poltti (hänen kumppaninsa, toim. huom.), aloimme uteliaina tutkia, mistä oli kyse. Sitten olin myyty", hän nauraa.
Paljon kokeiluja
Tuolloin, vuonna 2015, sähkösavukkeita oli saatavilla vain vähän erikoisliikkeiden ulkopuolella. Vasta kun kertakäyttömallit tulivat suosituiksi, sähkösavukkeita ilmestyi joka toiseen lähikauppaan.
"Oli hieman hankalaa ymmärtää, miten se toimi e-nesteen ja eri laitteiden kanssa. Mutta pysyin siinä mukana. On tärkeää saada hyvää apua. Joissain kaupoissa yritettiin tyrkyttää sinulle mitä tahansa, joko jotain tarpeettoman kallista tai e-nestettä, jonka nikotiinivahvuus oli liian suuri tai liian pieni. Alussa tarvittiin jonkin verran kokeiluja, ennen kuin löysin oikean"
"Uusia malleja koko ajan"
Hänellä on kokonainen laatikko erilaisia vejpdon-valmisteita keittiön kaapissa. Osa uusia, osa vanhoja. Jopa Iqos - e-sikarin muunnelma, jossa höyrystetään tupakkaa e-nesteen sijaan. Hän poimii joitakin vanhoja säiliöitä. Suosikkeja, joita ei voi enää käyttää - ei siksi, että ne olisivat kuluneet - vaan siksi, että varaosia ei ole saatavilla.
"E-sikareissa on vaikeaa se, että uusia malleja ilmestyy koko ajan. Vaihdettavia osia, kuten keloja ja säiliöiden lasia, ei enää valmisteta, ja sitten olet jumissa. Minulla voi kestää jonkin aikaa löytää jotain uutta, joka sopii minun tapaani käyttää vejpa", Björn Åslander sanoo.
"Erittäin nirso maun suhteen"
Nykyään hän käyttää useita malleja rinnakkain. Suuritehoinen laite, joka tuottaa suuria pilviä, päivällä. Pieni versio, niin sanottu pod-järjestelmä, kotona iltaisin.
"Jos minä vejpar isolla koneella savuhälyttimen alla, ja kyllä, se on tapahtunut, niin hälytys laukeaa. Ei hyvä", hän nauraa. "Sitä ei kuitenkaan tapahdu, kun käytän pientä pod-järjestelmää. Se on enemmän kuin tupakointi tuntuu, enemmän nikotiinia mutta vähemmän höyryä"
Itse laitteen lisäksi e-nesteen maku on "erittäin tärkeä", hän toteaa.
"Kyllä, hyvä luoja. Olen hyvin nirso. Siinä on oltava paljon makua. Ja haluan, että se muistuttaa minua myös savusta. Ainakin vähän"
Sama e-mehu monta vuotta
E-mehu koostuu samoista ainesosista, olipa se sitten suuressa vejp- tai kertakäyttömallissa. Glyseriinistä ja propyleeniglykolista. Sekä tietysti makuaineista ja nikotiinista. Tupakka-aromit ovat itse asiassa yhteisnimitys useille eri makuille. Jotkut muistuttavat enemmän suklaata tai vaniljaa, kun taas toisilla on lakritsin tai keksien kaltaisia profiileja. Kun Björn löysi maun paikalliselta tuottajalta Uddevallasta, hän on pysynyt siinä. Monien, monien vuosien ajan.
"Olen kokeillut muitakin makuja, mutta se ei toimi. Kertakäyttömakuja on nykyään kaikkialla, ja tietysti olen kokeillut niitä. Ongelmani on se, että ne ovat niin kovin makeita. Ja että monet maistuvat karkilta. Se saattaa toimia päivän ajan. Mutta sitten kyllästyn siihen", hän sanoo ja myöntää löytäneensä hiljattain makean hedelmäisen maun, josta hän pitää enemmän iltaisin käyttämässään pienessä kapselijärjestelmässä.
"Mutta kävi ilmi, että tätä nimenomaista e-mehua oli vaikea saada Ruotsissa, Tyypillistä, jotenkin", hän nauraa.
Keskustelu nikotiinista
Siitä lähtien, kun sähkösavukkeet tulivat markkinoille lähes 20 vuotta sitten, teknologia on aiheuttanut keskustelua. Loppujen lopuksi kyse on nikotiinista - riippuvuutta aiheuttavasta aineesta, joka liittyy erottamattomasti tupakointiin. Askin polttaminen päivässä 40 vuoden ajan lisää useiden hengenvaarallisten sairauksien riskiä. Tupakan polttaminen ja polttaminen tarkoittaa tuhansien vaarallisten aineiden, erityisesti nokihiukkasten ja hiilimonoksidin, hengittämistä. Samaan aikaan savukkeet ovat yksi maailman myydyimmistä tuotteista.
Murto-osa myrkyllisyydestä
Nykyaikaisen sähkösavukkeen loi tupakoitsija, kiinalainen apteekkari, joka halusi löytää tavan hengittää nikotiinia polttamatta tupakkaa. Hän ratkaisi asian lämmittämällä glyseriiniä ja propyleeniglykolia, johon oli lisätty nikotiinia. Nikotiini oli samaa kuin todistetusti nikotiinilääkkeissä - hänhän oli lääkealalla - ja tuloksena oli paristokäyttöinen höyrystin, "vejp", joka lämmittää e-nesteen noin 250 asteeseen. Höyryn todettiin sisältävän vain murto-osan tupakansavun myrkyllisistä aineista, eikä siinä ollut jälkeäkään hiilimonoksidista (joka aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja) tai nokihiukkasista (jotka aiheuttavat syöpää ja keuhkoahtaumatautia). Tupakoitsijat näyttivät myös nauttivan teknologian käytöstä.
Vaikeudet tiedonsaannissa
Tupakointiongelma ratkaistu, eikö niin? Ei oikeastaan.
Huolimatta siitä, että teknologia on tunnustettu paljon turvallisemmaksi tavaksi käyttää nikotiinia kuin tupakointi, tutkijoiden, eturyhmien ja vakiintuneen tupakoinninvalvontakoneiston välinen keskustelu on jatkunut lähes 20 vuotta. Tämän seurauksena perustietoja sähkösavukkeiden ja savukkeiden riskeistä on nykyään vähintäänkin vaikea saada.
Tämä koskee erityisesti tupakoitsijoita.
Keskustelut savupöntössä
Björn kertoo, että hän kohtaa usein ärtyneisyyttä ja aggressiivisuuden rajamailla olevia kommentteja. Ei harvoin tupakointialueilla. Tupakoitsijoilta.
"No, siinä sinä olet, hengität kemikaaleja. Se on tappavaa, kuulemma pahempaa kuin tupakka...". Kuulen tuota usein. Ja ne, jotka sanovat noin, PÖRKIVÄT kuin pensasleikkurit. Se tekee minut hulluksi. Teidän täytyy selittää, mitä vejpning on ja mikä on ero. Mutta se ei ole helppoa, kun seisoo villiä keskustelua ja aikaa on viisi minuuttia, Björn Åslander sanoo.
Riskien vähentäminen - mutta harva tietää sitä
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa (ja jossain määrin myös Ruotsissa) tehtyjen tutkimusten mukaan sähkösavukkeita koskeva tietämys perustuu harvoin tosiasiallisesti olemassa olevaan näyttöön. Yhdistyneen kuningaskunnan terveysministeriön mukaan, joka on tehnyt yhteenvetoa sähkösavukkeita koskevista tutkimuksista vuodesta 2015 lähtien, vejpning, olivatpa ne kertakäyttöisiä tai suurempia laitteita, vähentää tupakoitsijoiden nikotiiniriippuvuuden riskiä lähes 95 prosenttia. Tilastollisten tutkimusten mukaan monet, lähes 50 prosenttia tupakoitsijoista, uskovat kuitenkin nykyään, että sähkösavukkeiden käyttö on yhtä haitallista tai jopa haitallisempaa kuin savukkeiden polttaminen.
"Pystyin taas hengittämään normaalisti"
E-savukkeet ja vejpning herättävät yksinkertaisesti tunteita. Åslanderin mielestä koko sähkösavukkeita koskeva keskustelu on vääristynyt.
"On turhauttavaa kuulla tällaista roskaa koko ajan. Kun jokin organisaatio levittää pelottelua siitä, että on olemassa riskejä ja että emme tiedä tarpeeksi. Tiedän, miten terveyteni muuttui siitä hetkestä, kun vaihdoin savukkeeni vejp:hen. Pystyin taas hengittämään normaalisti. Lääkäritkin huomasivat sen, kun vertasimme spirometriatuloksiani vuosien välillä. Valtava ero. Ei siis ole väliä, mitä muut sanovat tai yrittävät "todistaa", Björn sanoo.
"En polta enää koskaan"
Loppujen lopuksi hän uskoo, että sähkösavukkeet korvaavat savukkeet jopa tupakkakaupoissa. Ainakin ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa.
"Tuskin kukaan enää polttaa. Minunlaiseni ihmiset, jotka eivät ehkä välittäneet niin paljon terveydestään, löytävät muita tapoja saada nikotiinia. Myös nuoret mopoilijat. En haista enää savua, en häiritse ketään muuta - se tekee siitä hyväksyttävämpää. Kummallista kyllä, minusta savukkeen savu voi edelleen tuoksua hyvältä, ja yleensä otan silloin tällöin tupakan. Mutta se on juuri se juttu, että se ei anna minulle enää mitään, ei makuja, ei mitään. En polta enää koskaan, sen tiedän." sanoo Björn Åslander puhaltaen pienen pilven, joka sekoittuu ohramaisen sateen joukkoon Hallsbergin eteläpuolen metsissä.
