Linja-autonkuljettaja Therese Johanssonin matka pois tupakoinnista sisälsi e-pillereitä, stressaavia bussimatkoja, paljon kutinaa ja hedelmänmakuisia nikotiinipusseja. Hän on yksi yli miljoonasta ruotsalaisesta, jotka käyttävät vaihtoehtoisia nikotiinituotteita pysyäkseen savuttomana. Vejpkollen tapasi hänet mökillään Hallsbergin ulkopuolella. Tämä on hänen tarinansa.
Hallsberg 1980-luvun puolivälissä. Pieniä, ränsistyneitä autoja, trimmattuja mopoja ja konsertteja kuluneissa jäähalleissa. Therese Johansson, syntynyt vuonna 1969, kasvoi, kun hard rock oli uutta ja niiteillä varustetusta nahasta tuli hillittömän nuorison korkein anti-muoti.
"Itse asiassa näin W.A.S.P:n livenä Karlskogassa. Se oli siistiä" hän nauraa
Median hysteria ja savuton sukupolvi
Niille, jotka eivät tiedä, W.A.S.P. oli hard rock -yhtye, joka aiheutti 1980-luvun alussa sekä mediahysteriaa että moraalista keskustelua heiluttelemalla sahanteriä ja leikkimällä verellä lavalla. Yhtye "vietteli nuorisoa" vihjailevilla musiikkivideoilla, kitarasooloilla ja provosoivilla julisteilla Okej-lehdessä. Ruotsin televisio antoi jopa syvästi kristityn juontajan Siewert Öholmin käydä "hardrokkareiden" kimppuun suorassa lähetyksessä sanaruoskan ja Raamatun kanssa. Samalla tavalla vastaperustettu Non Smoking Generation kävi "eksyneiden" tupakoitsijoiden kimppuun nasevilla iskulauseilla ja kirkkaanvärisillä collegepaidoilla. Moralismia ja saarnaamista nuorisokulttuurin vastapainoksi. Vastakohtia pähkinänkuoressa.
"Tiesimme aina, että tupakointi aiheuttaa syöpää. Muistan joitakin luentoja koulun salissa tupakoinnista, mutta sitä ei oikeastaan ajateltu. Välitunnilla kaikki menivät tupakointialueelle ja tupakoivat tavalliseen tapaan. Tupakoinnissa ei ollut mitään outoa", Therese Johansson muistelee.
Aloitti tupakoinnin varhain
Hän aloitti tupakoinnin kahdeksannella luokalla 14-vuotiaana. Hänen äitinsä ja isänsä polttivat halvalla, ja kotona keittiön pöydän ääressä hänen vanhempansa käärivät omat savukkeensa kääretupakasta ja paperista.
"Autoin heitä ja opin nopeasti käärimään omat savukkeeni. Ja tietysti varastin kotoa tupakkaa itselleni ja ystävilleni", Therese kertoo.
Se oli villiä aikaa, hän muistelee.
"Olimme pieni jengi, joka lintsasi ja aiheutti ongelmia. Luultavasti ajattelimme, että tupakointi oli myös vähän rankkaa", Therese sanoo, kun tapaamme Hallsbergissä, muutaman kilometrin päässä pohjoiseen talosta, jonka hän vuokraa kumppaninsa Björnin kanssa. Kaukana niiteistä ja vaaleanpunaisista Non Smoking Generation -paidoista.
Sosiaalinen tupakoitsija
Tupakointi pysyi hänen mukanaan koko teini-iän ajan, hän sanoo. Therese ei kuvaile itseään teinivuosiensa juhlijana, eikä tupakointi ollut hänelle ensisijaisesti "sosiaalinen asia". Hän ajatteli joskus tupakoinnin lopettamista, mutta nuuskan kaltaiset vaihtoehdot eivät olleet hänen mielessään. Myöskään laastarit ja pillerit eivät houkutelleet.
"No, "tavallinen" nuuska ei todellakaan ollut minun juttuni. Mutta olen mielestäni kokeillut melkein kaikkea. Laastarit olivat minusta epämiellyttäviä ja purukumi ei toiminut"
Stressaavaa tupakoinnin kanssa töissä
Vasta 13 vuotta myöhemmin kaikki muuttui. Siihen mennessä hän oli kouluttautunut linja-autonkuljettajaksi ja asui Göteborgissa. Siellä hän tapasi nykyisen kumppaninsa Björnin, joka myös tupakoi. Uuden työn myötä hänen ajatuksensa tupakoinnin lopettamisesta alkoivat kasvaa toden teolla.
"Kun aloin ajaa bussia, säännöllinen tupakointi kävi yhä vaikeammaksi. Se oli hyvin stressaavaa, ja meillä oli vain lyhyitä taukoja. Ehdit tuskin sytyttää savukkeen ennen kuin oli aika ajaa eteenpäin. Ja jos piti mennä vessaan, olin täysin pulassa"
E-savukkeista tuli ratkaisu
Tähän mennessä sähkösavukkeista oli tulossa suosittuja. Kun Björnin kollega ilmestyi pariskunnan kotiin sähkösavukkeen kanssa, hän päätti kokeilla sitä kumppaninsa kanssa. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi.
"Pystyin käyttämään vapea nopeaan huohotukseen taukojen aikana. Ei tarvinnut näpelöidä pakettien ja sytyttimien kanssa. Se antoi minulle nikotiinipotkun, enkä enää edes ajatellut tupakointia", hän sanoo.
Toimi hyvin - vuoden ajan
Hän ei ole polttanut vuoden 2018 jälkeen, eikä myöskään hänen kumppaninsa. Therese Johanssonin matka pois tupakoinnista ei kuitenkaan päättynyt "sateenkaaren väriseen vejp:hen ja hedelmänmakuiseen e-nesteeseen", josta on tullut hänen vakituinen seuralaisensa taskussaan.
"vejpedasin lähes jatkuvasti, ainakin silloin kun minulla oli siihen mahdollisuus. Vuosi kului ja se toimi hyvin, eikä minulla ollut aikomustakaan palata tupakalle, vaikka joskus kaipasin sitä tunnetta. Samalla ajattelin, että se oli vähän liikaa vejpande. Minulla oli kone koko ajan kädessäni ja halusin päästä siitäkin lopulta eroon."
Höyryn aiheuttama kutina
Mutta lopulta se oli jotain aivan muuta, mikä sai hänet valitsemaan toisen polun. Noin vuoden kuluttua hänen silmänsä alkoivat kutista. Hänen kehonsa reagoi johonkin.
"Huomasin, että silmäni kuivuvat koko ajan. Välillä kutitti hirveästi, ja suuni oli usein kuiva. Kokeilin kaikkea päästäkseni siitä eroon, silmätippoja ja voiteita. Mikään ei auttanut", hän kertoo.
Propyleeniglykoli ja aromit voivat ärsyttää.
vejp:ssä höyrystyvä e-neste sisältää propyleeniglykolia - aine, joka on melko hyvin vakiintunut terveydenhuollossa ja suhteellisen vaaraton hengitettäväksi. Propyleeniglykoli voi kuitenkin myös ärsyttää kehoa, erityisesti limakalvoja ja joidenkin herkkien henkilöiden ihoa. Sillä on myös kyky imeä itseensä kosteutta, erityisesti höyrymäisessä muodossa. Jotkut ihmiset kokevat sen siksi kuivattavan vejpa. Therese oli yksi heistä.
"Se oli turhauttavaa. Kävin lääkärissä, joka ei löytänyt syytä. Kesti vuoden ennen kuin tajusin, että se johtui vejpenistä ja höyrystä", Therese Johansson kertoo.
Vaihdettu valkoiseen nuuskaan
Hän päätti lopettaa sähkösavukkeiden käytön joksikin aikaa. Ja ongelmat poistuivat.
"Oli erittäin mukavaa saada asia selvitettyä. Ajattelin tuolloin myös luopua nikotiinista kokonaan. Mutta se oli silloin vähän liikaa, varsinkin työn takia. Koko luokan teini-ikäisten kotiinkuljettaminen koulun jälkeen vaatii paljon kärsivällisyyttä", hän nauraa.
Kun tapaamme, Theresen taskussa on sen sijaan purkki valkoista nuuskaa. Hän ei oikeastaan tiedä, mitä makua se on. "Jotain hedelmäistä, joka maistuu hyvältä", hän vitsailee. Hän on käyttänyt nikotiinipusseja lähes kolme vuotta. Ja se toimii hyvin.
"Oli itse asiassa melko helppoa siirtyä sikarista vejpeniin ja sitten sähkösikarista nikotiinipusseihin. Paljon helpompaa kuin luulin. Mutta tavoitteena on lopettaa myös ne. Jossain vaiheessa."
Hän sanoo hieman päättäväisesti.
Jos nikotiinipussit toimivat niin hyvin, miksi haluat lopettaa niiden käytön?
"Se on parempi kuin tupakointi, enkä saa vejpningenin sivuvaikutuksia. Ja pidän tietysti nikotiinipotkusta. Mutta nuuskaan liittyy varmasti myös riskejä. Mitä jos hampaat putoavat?" hän vitsailee ja myöntää, että hän vaihtaa yleensä tumpin asentoa ylähuulesta alahuuleen "kaiken varalta".
"Yksi asia kerrallaan"
"Vitsi sikseen, olen aina pitänyt ärsyttävänä sitä, että olen riippuvainen jostakin. Se maksaa rahaa, ja siitä tulee hieman rajoittavaa. Olisi mukavaa, jos ei tarvitsisi. Mutta yksi asia kerrallaan, luulisin. Yksi asia kerrallaan." sanoo Therese Johansson.
Hän lähtee kohti metsässä olevaa taloa. Joukko nuoria nousee juuri bussista lähistöllä. He laulavat säkeistöjä laulusta, jonka olen kuullut jostain lasten tik-tok-feedistä. Se ei ole W.A.S.P. Mutta se voisi yhtä hyvin olla.
